Yksin mä sellissä istuin
Kaikki nää vuodet
Ainoa seurani oli
Vain muistoissa
En ollut koskaan nuhteeton sielu
Mut parhaani yritin
Se yksi pieni virhe päätti
Kohtaloni kuitenkin
Ei
Taas viikkoja valuu kuin hiekkaa
En itke, en pelkää
Mietin tekisinkö jotakin toisin
Jos voisin
Viimein aukeaa sellini ovi
En itke, en pelkää
Kun pronssisen koneiston syli
Sielun vapaaksi päästää
Viimein
Comments (0)