Kuinka ollakaan, taas mä istun tässä
Elämän syvintä tarkoitusta miettimässä
Kelle kellot jälleen soi, ne kuulin tänne asti
Taas taivaankanteen piirretään mustalla nimi ja risti
En eteeni näe, joku tulevan kätkee
On mieli lukossa mutta sieluni itkee
Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie
Kun loputon tulee vastaan niin jää vain muistot
Pohjaton ikävä joka tappaa vaistot
Itsesyytökset, muistinko tarpeeks antaa
Raskaat askeleet raapii hylättyä rantaa
En eteeni näe, joku tulevan kätkee
On mieli lukossa mutta sieluni itkee
Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie
Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu
Pusken surua kunnes se alleni taipuu
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie
Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie
Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie
Comments (0)